Jokaisella kalastajalla tulee vastaan se onnellinen hetki, kun kala saadaan. Saaliiksi se ei vielä silloin muutu vaan vasta, kun kala on todettu sääntöjen mukaiseksi, ja se on tainnutettu ja verestetty. Tämä artikkeli opastaa siihen, mitä päätöksiä tulee tehdä ja mitä tietää ennen kalan saaliiksi ottamista.
Jokainen päättää itse mitä saamalleen kalalle tekee, noudattaen lakeja ja vesistökohtaisia sääntöjä. Metsästämistä ja kalastamista voisi verrata toisiinsa sillä erolla, että metsästäjä valikoi aina saaliinsa ennen liipaisimen puristamista, kun taas kalastajan valinta tapahtuu vasta sitten, kun kala potkittelee haavissa tai lepää rantavedessä.
Selvitä kalastuslaki ja vesistökohtaiset säännöt ennen kalastamista
Kalastuslain 58 § sanoo kalojen vapauttamisesta seuraavaa:
Pyyntimittojen vastainen kala on välittömästi laskettava takaisin veteen, ellei Euroopan unionin lainsäädännöstä muuta johdu. Tai kala on saatu rauhoitus tai kieltoaikana, kielletyllä kalastusvälineellä tai pyydyksellä, tai kielletyllä kalastustavalla tai pyyntimenetelmällä.
Kalastuslaki antaa meille raamit, jotka rajoittavat kalojen saaliiksi ottamista. Näistä yleisimpiä ovat kalan laji, kalan koko ja sen pyyntimenetelmä. Myös monilla yksittäisillä kalastuskohteilla on omia vesistökohtaisia kalastussääntöjä, joita kalastajan täytyy noudattaa. Niissä on saatettu asettaa kalalajeille kalastuslakia tiukempia rajoituksia kalan koon suhteen, tai rajoittaa kalastusaikaa vieläkin enemmän.
Alamitta on kalalle asetettu vähimmäismitta, jota pienempää yksilöä ei saaliiksi saa ottaa, mutta monessa uhanalaisia kalalajeja sisältävässä vesistössä on tämän lisäksi asetettu kaloille ns. välimitta. Sillä pyritään suojelemaan kasvavat alamittaiset kalat, ja myös suurimmat parhaiten jälkeläisiä tuottavat ja hyvää geeniperimää periyttävät isot yksilöt. Välimitan kalastuskohteissa saaliksi voi ottaa vain tämän välimitan kokoiset yksilöt, eli esimerkiksi 50 – 65 cm kokoiset kalat. Muun kokoiset yksilöt on vapautettava.
Tunnista talvikko
Talvikolla tarkoitetaan vaelluskaloissa niitä yksilöitä, jotka ovat nousseet edellisenä vuonna jokeen syömään ja/tai kutemaan, ja talvehtineet joessa seuraavan talven. Talvikko on aina rauhoitettu, ja se tulee heti vapauttaa takaisin veteen olipa se vahingoittunut tai ei.
Yleensä nämä kalat palaavat kevättulvien mukana takaisin mereen, mutta saattavatpa ne jäädä jokeen pidemmäksikin aikaa, vaikka syönnöstämään alkukesän ajaksi.
Talvikko ottaakin monesti hanakasti pyytöihin, mutta siiman päässä se käyttäytyy säyseämmin kuin tuore nousukala. Onhan sillä yleensä energiavarastot loppuun käytetty edellisen vuoden nousurasituksen jäljiltä. Siksi talvikon ulkonäkö on hyvin hoikka ja väri haalea. Talvikkokalan pää on monesti paksumpi kuin sen vartalo. Kalan väri haalistunut, kuin pyykissä värinsä menettäneellä vaatteella. Talvikosta ei myöskään irtoa suomut yhtä helpolla kuin vasta nousseella tuoreella ”pyöreällä” kalalla.
Keep’em wet, eli pidetään ne vedessä
On sanonta, joka tarkoittaa, että pidetään kala aina vedessä siihen saakka, että tiedämme mitä sille tehdään. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kalaa ei nosteta ollenkaan kuivalle maalle. Kala mitataan vedessä, ja sitten päätetään voidaanko se ottaa ruuaksi. Jos kala on väärää lajia, talvikko, tai ei täytä mittavaatimuksia, tai se on tarttunut suun ulkopuolelta, koukku irrotetaan kalan ollessa vedessä ja kala vapautetaan välittömästi.
Tässä todella hyvänä apuna toimii kumihavaksinen haavi, jossa kalaa voidaan pitää voimia keräämässä sen aikaa, kun kalastaja kaivaa esille mittanauhaa ja pihtejä. Jos haavia ei ole saatavissa, voidaan kala rantauttaa siten, että se vedetään matalaan veteen, josta sen on hankala karata. Matalassa vedessä kalastaja voi tarttua kalaa pyrstön tyvestä kiinni, ja kääntää sen veteen kyljelleen. Kylkiasennossa kalat yleensä rauhoittuvat samalla tavalla, kuin lintu rauhoittuu, kun sen kääntää kämmenellä ollessa selälleen.
Ennen kalaan tarttumista pitää kädet kastella vedessä. Näin toimien kuiva käsi ei poista kalan ihoa suojaavaa limakerrosta.
Talvella pilkkikaloja käsiteltäessä pätevät aivan samat säännöt. Jos kala on alamittainen tai väärää lajia, se vapautetaan jo avannossa. Pakkasella on erityisen tärkeää, että kalaa ei nosteta ollenkaan vedestä tai jos näin on pakko tehdä, palautetaan kala takaisin veteen mahdollisimman pian. Pakkasella kalojen silmät jäätyvät erittäin nopeasti, jos ne nostaa pois vedestä. Talvella kalojen käsittelyssä apuna voi käyttää vedellä täytettyä astiaa tai vaikka ahkiota.
Vapauta oikein
Vapautettavan kalan voi myös kuvata, mutta silloin on tärkeää olla nostamatta sitä pois vedestä pitkäksi aikaa. Jos kuvaat ja käsittelet kalaa yksin, pidä kalaa kyljellään vedessä pyrstön tyvestä pidellen. Kaiva vapaalla kädellä kamera taskusta, ja kuvaa kala vedessä. Jos taas sinulla on kaveri apuna, pyydä häntä valmistelemaan kamera ja kun kamera on valmis, voit nostaa kalaa varovasti vedestä tukemalla sitä toisella kädellä rinnan alta. Älä koskaan purista kalaa, sillä kalan sydän ja muita vitaaleja elimiä sijaitsee rintaevien takana, ja ne voivat vahingoittua puristamisesta.
Kun kuva on otettu, kala lasketaan veteen ja käännetään uima-asentoon. Kun kala alkaa potkitella itse liikkeelle, päästetään pyrstön tyvestä irti ja annetaan sen uida pois. Elpyvää kalaa ei tarvitse huljutella edestakaisin, vaan ainoastaan pidellä sitä suorassa sen aikaa, että se on valmis lähtemään. Eräs merkki kalan voimien palautumisesta ja lähtöhaluista on, kun kala puhaltaa kiduksista muutamia ilmakuplia.
Katso video Eräinfon youtube-kanavalta kalan rantauttamisesta, mittaamisesta ja vapauttamisesta.
Kunnioita saalista
Jos kalan mittavaateet täyttyvät ja se on muutoinkin sopiva ruokakalaksi, se voidaan nostaa pois vedestä. Sen jälkeen kala tainnutetaan kopauttamalla sitä muutaman kerran napakasti päähän esimerkiksi kivellä tai kepillä. Tainnutuksen jälkeen on sopiva hetki ottaa saaliskuva, kun kalan värit ovat tallella eikä se ole sotkeutunut vereen tai heiniin. Seuraavaksi voidaan laskea kalasta veret, joko leikkaamalla kurkku auki tai katkaisemalla yksi kiduskaari.
Saalista tulisi kunnioittaa käsittelemällä sitä sopivalla arvokkuudella. Saaliskuvia ottaessa ja julkaistessa olisi hyvä pysähtyä välillä miettimään, millainen saaliin esittely on hyvän maun mukaista myös ei-kalastavan yleisön mielestä. Tupakka-askin työntäminen kalan suuhun tuskin sitä on tai sormien työntäminen hauen silmiin.
Näillä keinoilla vapaa-ajan kalastajat voivat osaltaan olla mukana varmistamassa, että tulevaisuudessa vesissämme ui hyvinvoiva ja kohtuullista verotusta kestävä kalakanta, ja että suhtautuminen virkistyskalastusta kohtaan säilyy positiivisena.
