Melontaretkeily on mukavaa kesäpuuhaa. Meloessa kilometrit taittuvat kuin huomaamatta, ja kajakkiin saa mahdutettua riittävästi varusteita pitempääkin reissua varten, ilman tarvetta ylenmääräiselle ”grammanviilaukselle”. Tässä artikkelissa kerron, miten melontaretki kannattaa suunnitella, jotta kokemuksesta tulee paras mahdollinen. Lyhyttä (0 – 1 yön) retkeä ei sen kummemmin tarvitse suunnitella, mutta useita päiviä kestävälle reissulle on hyvä valmistautua etukäteen.
Luettuasi artikkelin tiedät, millaisia asioita melontaretken suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon:
- Mitkä ovat tärkeimmät asiat reittivalinnan ja aikataulutuksen kannalta
- Miksi koepakkaaminen kannattaa
- Miten ruokamäärä mitoitetaan sopivaksi reissun pituuteen nähden
- Millaisia turvallisuusnäkökohtia kannattaa huomioida
- …ja paljon muuta
Näkökulmani on kajakkiretkeilyssä, mutta uskoisin, että samoja periaatteita voi soveltaa myös kanootilla retkeilyyn.
Retken suunnittelua ja muita retkeilyyn liittyviä asioita voi opiskella tarkemmin Retkeilyn perusteet -verkkokurssilla.
Retkelle yksin vai porukassa
Melontaretken suunnittelussa kannattaa lähteä liikkeelle oman taitotason realistisesta arvioinnista: Mitkä ovat melonta-, retkeily-, ja suunnistustaitoni? Voinko ja haluanko lähteä retkelle yksin, vai olisiko parempi pyytää kokeneempaa kaveria tai harrastusporukkaa mukaan?
Jos olet epävarma taidoistasi, on erittäin suositeltavaa harjoitella melontaretkeilyä porukassa. Mikäli omasta tuttavapiiristä ei löydy sopivaa reissukaveria, melontaseurat ja retkeilyalan yritykset järjestävät ohjattuja retkiä kaikentasoisille melojille.
Eikö porukassa retkeily ole sinun juttusi? (Ymmärrän hyvin, se ei ole kaikkien juttu.) Voit aloittaa melontaretkeilyn harjoittelun yksinkin lyhyillä lähiretkillä, eli tekemällä ensialkuun 0 – 1 yön melontaretkiä tutussa ympäristössä. Tätä vaihtoehtoa ei voi kuitenkaan suositella, ennen kuin melonnan ja retkeilyn perustaidot ovat edes jollain lailla hallinnassa.
Jos aloitat ”täysin nollasta”, opettele ensin melomaan kokeneempien seurassa, ja pystytä teltta vaikka omalle takapihallesi. Kokeile tehdä ruokaa retkikeittimelläsi ja harjoittele nuotion tekemistä, kartan lukemista, säänmukaista pukeutumista, varusteiden pakkamista ja purkamista sekä ulkona yöpymistä. Pidemmällä retkelle ei ole järkevää lähteä opettelemaan melontaa tai retkivarusteiden käyttöä.
Karttaohjelma auttaa reitin suunnittelussa
Melontaretken reitin suunnittelua ohjaavat käytettävissä oleva aika, melojan keskinopeus sekä kajakin tilavuus suhteessa retkellä tarvittavien varusteiden määrään (ja laatuun).
Reittiä valitessa on tärkeä pohtia omaa taitotasoaan, melontakuntoaan ja reissun tavoitetta. Onko tarkoituksena ”kerryttää kilometrejä” ja haastaa itseään, vai edetä leppoisasti nautiskellen? Kokeneemmalle kuntomelojalle 30 – 50 kilometrin päivämatkat voivat olla hyvinkin mahdollisia, mutta jos olet aloittelija ja/tai haluat ottaa rauhallisemmin, kymppikilsa tai vähemmänkin päivässä voi olla juuri sopiva.
Reitin pituuden määrittää siis käytettävissä oleva aika ja melojan keskinopeus. Lisäksi on syytä jättää reilusti pelivaraa yllättävien sattumusten ja vaihtuvien sääolosuhteiden varalta. Onko reissun tarkoitus kestää viikon? Laske päivämatkoihin niin paljon joustovaraa, että pysyt aikataulussa vaikka joutuisit pysähtymään kahdeksi päiväksi esimerkiksi ukkosmyrskyn tai sairastumisen takia.
Maanmittauslaitoksen karttaohjelma, Tracker tai muu vastaava karttasovellus on hyvä apuväline reitin suunnittelussa. Päätä reitillesi suuntaa antava kokonaispituus, avaa karttaohjelma ja ryhdy hahmottelemaan muutamia erilaisia reittivaihtoehtoja. Muista, että kartalle piirretty reitti on luultavasti hiukan lyhyempi kuin melottu matka tulee todellisuudessa olemaan.
Reittiä piirtäessäsi pyri arvioimaan realistisesti, millaisia riskejä sinun on järkevä ottaa – erityisesti jos olet lähdössä retkelle yksin. Kartalla jokin järvenselän ylitys tai koskipaikka voi näyttää lyhyeltä ja ”viattomalta”, mutta sopivien sääolosuhteiden sattuessa kohdalle todellisuus saattaa olla toinen. Kannattaakin ottaa asioista etukäteen selvää (netin retkeilyfoorumit!), ja varautua muuttamaan reittisuunnitelmaa tarvittaessa.
Reitin suunnittelussa on tärkeä ottaa huomioon myös omat suunnistustaidot. Ellet ole kokenut kompassin ja kartan käyttäjä, ei välttämättä ole paras idea suunnata yksinään keskelle erämaata. Aloita melontaretkeilyn harjoittelu asutuksen läheltä ja suosi valmiiksi merkittyjä reittejä. Venereittejä on kohtuullisen helppo aloittelevankin retkeilijän seurata, erityisesti jos apuna voi käyttää puhelimen tai suunnistuslaitteen karttasovellusta.
Huomaa, että mitä pohjoisemmaksi ja kauemmas isoista asutuskeskittymistä mennään, sitä todennäköisemmin puhelimessasi ei ole jatkuvasti kenttää. Teknisiin apuvälineisiin ei pitäisi muutenkaan luottaa liikaa, vaan parasta olisi opetella edes välttävä kartan- ja kompassinlukutaito ennen pidemmälle reissulle lähtemistä.
Reittiä piirtäessä on myös hyvä miettiä potentiaalisia leiriytymispaikkoja, sillä kokemus on osoittanut että sopiva leiripaikka voi joskus olla kiven alla. Huomioi mahdolliset rajoitukset erityisesti tiheään asutuilla alueilla. Suomessa telttailu on jokaisenoikeuksien nojalla sallittua monissa paikoissa. Kenenkään piha-alueelle tai pellolle ei kuitenkaan saa pystyttää telttaa, ja yleensä leiriytyminen on kielletty myös yleisiltä uimarannoilta. Kansallispuistossa saa leiriytyä vain merkityillä leiripaikoilla. Luonnonsuojelualueelle tai puolustusvoimien käyttöön varatuille alueille ei saa leiriytyä.
Reitin suunnittelua ohjaavat tottakai myös retkeilijän omat mieltymykset ja mielenkiinnonkohteet. Haluatko nauttia omasta rauhasta ja yöpyä joka yö teltassa? Vai hakeudutko välillä mieluummin ihmisten ilmoille ja autiotuvan suojiin?
Suomessa on kohtuullisen tiheä autiotupien verkosto, ja osa näistä tuvista sijoittuu saariin, jolloin ne ovat kätevästi melojan ulottuvilla. Myös retkeilijöille ja melojille tarkoitettuja yleisiä saunoja on paikoitellen. Mikäpäs sen parempaa kun kiivetä lauteille löylyttelemään hikisen melontapäivän jälkeen. Melontareitin varrelle mahdollisesti osuvista kulttuurikohteista löytyy tietoa retkeilykartoista ja -sivustoilta. Jonkun tämmöisen kohteen valitseminen reitille voi tuoda reissuun mukavaa vaihtelua ja mielenkiintoa.
Haluatko hyville kalapaikoille? Kalastuksen yhdistäminen melontaretkeen onnistuu mainiosti. Virveli ei kajakissa tai kanootissa paljon tilaa vie, ja kalastamalla on mahdollisuus saada monipuolisuutta retken ruokavalioon (tosin, ei pidä laskea liikaa sen varaan, että kalaa tulee). Selvitä etukäteen, millaiset kalastusluvat tarvitset, ja muista hoitaa ne ajoissa kuntoon.
Melontavarusteet kuntoon
Melontaretkeä suunnitellessa myös varusteet ja pakkaaminen on hyvä huomioida. Lyhyelle melontaretkelle (0 – 1 yötä) voi lähteä lämpimän veden aikaan perus melonta- ja retkivarustuksella: pelastusliivit, lämmintä vaatetta (myös vaihtovaatetta vesitiiviisti pakattuna), ensiapulaukku pikku haavereiden varalta, majoite, ruoka ja vesi. Jos tähtäimessä on pidempi reissu, pitää varustepuolta miettiä hiukan tarkemmin.
Puhutaanpa ensin paatista. Onko kajakkisi/kanoottisi sopiva suunnittelemasi reitin olosuhteisiin? Pitkällä merikajakilla matka taittuu joutuisasti ja siihen mahtuu paljon tavaraa (ja nimestään huolimatta sillä voi hyvin meloa järvelläkin), mutta se ei välttämättä ole paras mahdollinen kulkupeli koskenlaskuun. Lyhyemmissä kajakeissa puolestaan täytyy huomioida, että tilaa on rajallisemmin, matkanteko hiukan hitaampaa eivätkä ne sovellu yhtä hyvin ”meriolosuhteisiin”.
Sitten muut melontavarusteet. Onko sinulla kuivapukua? Entä varamelaa? Pidemmälle melontaretkelle lähtiessä on tärkeä miettiä tarkemmin melonnan turvallisuusnäkökohtia – varsinkin yksin retkeillessä. Turhia riskejä ei pidä ottaa. Suomessa lämpimän veden kausi on lyhyt, käytännössä 1 – 2 kuukautta keskikesällä. Kaikkina muina aikoina kuivapuvun käyttö melonnassa on suositeltavaa.
Pidemmälle reissulle lähtiessä kannattaa myös valmistautua mahdollisiin välinerikkoihin. Varamela ei takakannella juurikaan tilaa vie, ja sen pitää olla sellainen, jolla pystyy tarvittaessa melomaan pitemmänkin matkan. Lisäksi mukaan kannattaa pakata ”korjaussarja” eli muutamia työkaluja, jeesusteippiä, nippusiteitä, vedenpitävää liimaa ja niin edelleen.
Koepakkaaminen kannattaa
Eräs olennainen kysymys melontaretkeä suunnitellessa on, mahtuuko kaikki tarpeellinen retkelle mukaan. Vaikka pitkään kajakkiin mahtuu yllättävän paljon tavaroita, loputtomasti se ei niitä tietenkään niele. Myös paatin maksimikantavuus voi tulla vastaan jossakin vaiheessa.
Tässä asiassa tein itse pahimman mokani ensimmäistä pitkää melontaretkeä suunnitellessani: en koepakannut kajakkia riittävän tarkasti riittävän ajoissa, jotta olisin ehtinyt hankkia reissua varten pienemmän makuupussin ja makuualustan. Niinpä jouduin tinkimään mukaan lähtevän ruoan määrästä (ei hyvä – meloessa tulee nimittäin nälkä).
Mutta virheistä oppii, ja jotta sinun ei tarvitse törmätä samaan mäntyyn, toimi näin:
- Tee lista varusteista, jotka tarvitset mukaan. Eniten tilaa vievät yleensä teltta, makuupussi ja makuualusta.
- Ota huomioon myös ruoka ja juomavesi (jos vettä tarvitsee kuskata mukana, tästä lisää alempana). Ruoan määrässä, kuten aikataulutuksessakin, on hyvä olla riittävästi särkymävaraa.
- Koepakkaa paattisi edellä listatuilla varusteilla ja elintarvikkeilla hyvissä ajoin ennen reissuun lähtöä. Mahtuuko kaikki mukaan? Pitääkö/voiko jotakin pakata eri tavalla tai vaihtaa pienempään? Pitääkö/voiko jotakin karsia kokonaan matkasta?
- Tee tarvittavat viilaukset, ja koepakkaa kajakkisi uudestaan. Tässä vaiheessa voit pohtia tarkemmin tavaroiden parasta sijoittelua. Perusperiaate: painavimmat tavarat kannattaa pakata keskelle eli lähelle melojaa, ja paino pitää pyrkiä jakamaan tasaisesti kajakin keskilinjan suhteen, ettei paatista tule kiikkerää. Viilaa lisää tarvittaessa.
Koepakkaaminen moneen kertaan voi tuntua työläältä ja aikaavievältä, mutta se ehdottomasti kannattaa. Se on nimittäin ainoa keino varmistaa, että kaikki tarvittava mahtuu järkevällä tavalla reissuun mukaan. Toisekseen, se opettaa jo etukäteen kajakin pakkaamista ja purkamista – sujuupahan sitten reissussa hiukan jouhevammin.
Ruoka, vesi ja sähkö
Lyhyelle melontaretkelle lähtiessä näitä asioita ei juurikaan tarvitse pohtia. Riittää kun pakkaa vähän ruokaa ja vettä mukaan, muistaa sujauttaa tulitikut vesitiiviiseen pussiin ja tarkistaa, että puhelimen akku on täynnä.
Pitemmän melontavaelluksen suunnittelussa pitää sen sijaan miettiä:
- Paljonko energiaa tarvitset päivää kohti?
- Millaisilla aterioilla ja välipaloilla katat energiatarpeen?
- Millaisin välinein valmistat ateriat?
- Tarvitsetko mukaan juomavettä? Kuinka paljon?
- Tarvitsetko jonkin vedenpuhdistusmenetelmän?
- Miten lataat puhelimen ja muiden laitteiden akkuja?
Melonta on aerobista kestävyysurheilua, ja se vie kohtuullisen paljon energiaa. Energiankulutus riippuu pitkälti melojan painosta ja melontanopeudesta (rasituksesta). Keskivauhtia etenevä noin 60 kiloinen meloja kuluttaa tunnissa yli 300 kilokaloria. 90 kiloiselle melojalle vastaava lukema on noin 470 kcal.
Omaa energiankulutusta voi arvioida netistä löytyvien laskurien avulla, mutta pidä mielessä että tulokset ovat suuntaa antavia. Retkellä päivittäisiä melontatunteja kertyy runsaasti, mikä tarkoittaa energiankulutuksen näkökulmasta jopa 2000 – 4000 kcal lisätarvetta. Lisäksi täytyy ottaa huomioon muu retkielämään liittyvä aktiivisuus: leirin pystytys ja purkaminen, tavaroiden kantaminen ja polttopuiden hankkiminen kuluttavat kaikki enemmän energiaa kuin arkinen ”sohvalla istuskelu”. Pyri arvioimaan päivittäinen energiantarpeesi mahdollisimman realistisesti, mutta mieluiten hiukan yläkanttiin. Kun ruokaa on riittävästi mukana, melonta sujuu ja retkeily on mukavaa.
Riittävän ravinnon ohella myös puhtaan juomaveden saanti on ensiarvoisen tärkeää varmistaa jo retken suunnitteluvaiheessa. Jos suuntaat merelle, joudut pakkaamaan juomaveden mukaasi ja/tai miettimään täydennyspisteet reitin varrelle. Järvi- ja jokiretkeilyssä saattaa pärjätä kevyemmilläkin kantamuksilla. Makea vesi voi olla ihan sellaisenaan taikka puhdistettuna juotavaa (pohjoisessa usein on), mutta asia kannattaa selvittää etukäteen. Jos vettä pitää puhdistaa, siihen voi käyttää esimerkiksi suodattimella varustettua juomapulloa tai vedenpuhdistustabletteja.
Puhelin, kamera ja muut laitteet kuluttavat sähköä. Pitempää reissua suunnitellessa tämäkin asia kannattaa miettiä tarkkaan, sillä turvallisuuden kannalta on tärkeä säilyttää yhteys ulkomaailmaan. Onko akkuja mahdollista pysähtyä lataamaan reitin varrella? Entä jos puhelin hajoaa tai katoaa? Puhelinta kannattaa säilyttää vedenpitävässä kaulapussissa ja ottaa mukaan varapuhelin, jos retkeilee yksin. Pakkaamalla mukaan tehokkaita virtapankkeja (vedenpitävästi, tottakai) on mahdollista turvata riittävä sähköntarve pitemmällekin reissulle. Myös pieni aurinkopaneeli voi olla lisänä toimiva ratkaisu.
Melontaretkeily ja turvallisuus
Sitten vielä erikseen muutama sananen melontaretkeilyn turvallisuudesta. Kaikkeen retkeilyyn liittyy riskejä, ja niitä on tärkeä pohtia jo reissua suunnitellessa. Huolellisella valmistautumisella on mahdollista estää ongelmallisten tilanteiden muodostumista ja – mikäli vahinko pääsee kuitenkin tapahtumaan – vähentää olennaisesti niiden vaikutuksia retken aikana.
Kajakin kaatuminen on todellinen riski aina, kun lähdetään melomaan, olipa kyseessä sitten sunnuntailenkki tai viikon kestävä vaellusreissu. Se voi tapahtua jo ihan rannassa, kajakkiin kiivetessä (nimimerkillä kokemusta on), tai sitten keskellä aallokkoa. Ja vaikka kajakissa olisi vedenpitävät luukut, varusteet ovat tällöin vaarassa kastua. Myös veden roiskuminen tai vuoto voi altistaa varusteet kastumiselle.
Pakkaa siis aina – AINA – melomaan lähtiessäsi kaikki sellainen vesitiiviisti, minkä et halua kastuvan. Kiinni rullattavat kuivapussit ja -säkit ovat tähän tarkoitukseen hyviä.
Kajakin kaatuessa meloja todennäköisesti kastuu. Kastuminen ja märät vaatteet altistavat ihmisen nopeasti vilustumiselle ja hypotermialle jopa kesäaikaan. Siksi edes päiväretkelle ei pidä lähteä ilman kuivapussiin pakattua vaihtovaatekertaa. Suosittelen vahvasti kuivapuvun hankkimista ja aktiivista käyttöä. Se on loppujen lopuksi todella halpa henkivakuutus erityisesti yksin retkeilijälle.
Varusteiden hukkaaminen on toinen huomionarvoinen riski melontaretkeilyssä. Jos kajakki kaatuu ja pääsee karkuun, saatat menettää hetkessä kaikki varusteesi. Ja tämä on todella huono käänne, varsinkin jos olet yksin liikkeellä.
Itselläni on tältä varalta käytössä muutama periaate:
- Puhelin on meloessa aina kaulassa, vedenpitävässä pussissa (eli sitä ei sijoiteta kajakkiin).
- Kuivapuvun ja pelastusliivien taskuista löytyvät kaikkein välttämättömimmät varusteet: linkkuveitsi, pilli, pieni taskulamppu, avaruuspeitto, lääkkeet ja energiapatukka.
- Kajakki kiinnitetään melojaan joustavalla köydellä erityisesti silloin, kun ollaan yksin liikkeellä ja olosuhteet ovat haastavat. Kiinnityksen tulee olla luotettava, mutta helposti irrotettavissa (esim. karabiinihaka).
Kajakkiakin herkemmin meloja on vaarassa menettää melansa, ihan vain pudottamalla sen märistä käsistään aaltojen vietäväksi. Siksi on hyvä idea kiinnittää mela joustavalla karkuremmillä kajakkiin, ihan vain kaiken varalta. Siihen tottuu nopeasti, ja tämän jälkeen ei tarvitse enää huolehtia melan putoamisesta.
Sitten vielä vahva suositus yksin retkeilijälle: ilmoita aina vähintään yhdelle ihmiselle, mihin olet menossa ja kauanko aiot viipyä. Pyydä häntä hälyttämään apua, ellei sinusta kuulu sovittuun aikaan mennessä. Näin et ole täysin oman onnesi nojassa, jos tilanne eskaloituu. Todennäköisesti kaikki menee ihan hyvin, mutta varasuunnitelma on hyvä olla olemassa. Aina.
Lopuksi
Melontaretkeily on antoisa ja monipuolinen retkeilymuoto, jossa pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin ja halutessaan myös haastamaan itseään. Toisaalta ei ole mikään pakko mennä kauas, sillä vedestä käsin tututkin seudut näyttäytyvät aivan uudesta näkökulmasta. Itseäni melonnassa viehättää erityisesti siihen liittyvä luonnonläheisyys: linnut eivät juurikaan piittaa vedessä hiljalleen lipuvasta kajakista, joten niitä on mahdollista päästä ihan lähelle. Sitä paitsi kajakilla on mahdollista päästä sellaisille kalapaikoille, joihin ei veneellä pääse. 😉
’Hyvin suunniteltu on puoliksi (onnistuneesti) tehty’ pätee hyvin melontaretkeilyyn. Reitin suunnittelussa huomioitavia asioita ovat muun muassa melojan taidot ja kunto, käytettävissä oleva aika sekä varusteet. Kannattaa uhrata riittävästi aikaa reissuun valmistautumiseen ja tehdä koepakkaamista. Myös riskeihin on hyvä varautua. Tällöin reissu todennäköisesti onnistuu hyvin.
Mukavia melontaretkiä,
Anna
Ps. Oletko sinä tehnyt pitempiä melontaretkiä? Mitkä ovat sinun parhaat vinkkisi retken suunnitteluun? Tai onko haaveissasi tehdä melontaretki, mutta jokin asia jäi vielä askarruttamaan? Kommentoi alle!
