Miksi kaurispukkeja metsästetään keväisin?
Lisääntyvä valo ja räystäiltä tippuva vesi saa ajatukset kääntymään kevääseen ja tulevaan kevätpukkijahtiin. Juuri nyt onkin oikea aika alkaa valmistautumaan tulevaan metsästykseen, mutta sitä ennen on hyvä muistella mistä syystä kaurispukkeja keväisin metsästetään.
Kevätpukkijahdin alkuperäinen tarkoitus on keskittää metsästys ennen lisääntymiskautta sellaisiin kauris uroksiin, jotka eivät ole enää suvunjatkamisen kannalta kovin merkityksellisiä yksilöitä tai voisivat olla jopa haitallisia loppukesän kiimakamppailuissa paremmin periyttäville uroksille. Ruotsissa puhutaankin keihässarvisista pukeista ”mördar bock,” jotka voivat tappaa lauman vakituisen reviiripukin vaarallisilla sarvillaan.
Pukkijahdissa kannattaa myös etsiä sellaisia pukkeja, jotka ovat saattaneet vahingoittua esimerkiksi kolarissa tai petojen hyökkäyksestä. Kolmas vaihtoehto on hyvin nuoret urokset, joilla ei ole vielä pääsyä reeviiri kahinoihin. Myös oikein vanhat, jo taantuvat yksilöt, voi ottaa metsästyksen kohteeksi, mutta niiden tunnistaminen vaatii pidempiaikaista ja tarkempaa seurantaa.
Toisin sanoen, metsästää ei kannata parhaimpia ja tuottavimpia uroksia. No, mistä nämä sitten tunnistaa? Pelkkä sarvien koko ei kerro koko totuutta ja kaurispukkia pitääkin tarkastella kokonaisuutena. Kuinka vankkarakenteinen se on ja miten se liikkuu. Parhaiten reviiripukit saa selville seuraamalla koko laumaa pidemmän aikaa esimerkiksi riistakameroiden avulla.
Miten pukit löytää?
Siispä nyt onkin hyvä hetki ladata riistakameroiden akut ja alkaa muutenkin tarkkailla kauriiden liikkeitä. Riistakamerat kertovat paljon muutakin hyödyllistä tietoa, kuin lauman yksilöiden määrän ja millaisia pukkeja alueella liikkuu. Kamerat antavat todella hyvää tietoa siitä mihin aikaan vuorokaudesta kauriit yleensä ovat liikkeellä ja tämä on kullan arvoista tietoa metsästyksen alettua.
Jopa eri kauris yksilöiden liikkumisen ajankohdissa saattaa olla paljon eroa ja juuri se metsästyksen kohteeksi valitsemasi pukin liikkeiden aika paljastuu vain tarkkailemalla.
Viikko – pari, ennen jahdin alkua kannattaa jahtialueella alkaa liikkua tarkkailemassa aktiivisemmin ja seurata missä kauriit kulkevat ruokailemassa. Monesti maastosta jo voi päätellä onko paikka kauriita puoleensavetävä. Varsinkin maantieteellisesti pohjoisempana, kun löytää pellon, joka viheriöi muita ennen, voi olettaa, että sen on löytänyt myös kauriit.
Peltoja ja kauriiden kulkureittejä kartoittaessa kannatta myös miettiä omaa sijoittumista sitten jahdissa. Minne passipaikkansa perustaa, mistä suunnasta kauriit todennäköisimmin tulevat ja miltä kantilta tuuli yleisimmin puhaltaa, sillä ne ovat hyvin monesti aika vakioita.
Kaurispukin reviiri on kohtalaisen pieni, noin 20-80ha, mutta sillekkin alueelle mahtuu monta hyvää piiloa ja kauriit kiertävät omia alueitaan aktiivisesti. Siksi passipaikkoja kannatta miettiä useampia, jotta paikkaa on helppo vaihtaa kauriiden liikkeiden mukaan.
Myös metsästysvälineet kannattaa virittää kuntoon hyvissä ajoin ennen jahdin alkua. Kiväärin kohdistus käydä tarkastamassa, jos vaikka onkin tullut pidempi väli, kun kaurispatruunoilla on tullut ammuttua. Samalla etsiä valmiiksi käsikiikari, etäisyysmittari, kevyet ja kahisemattomat jahtivaatteet.
Myös punkit ovat liikkeellä samaan aikaan, kuin kevätpukit ja niiltä kannattaa suojautua hyvin. Paras suoja on pitkähihaiset vaatteet, jotka voi vielä käsitellä hyönteismyrkyllä. Itse käytän kalvottomissa vaatteissa biokill hyönteismyrkkyä, jota suihkutan housujen lahkeisiin ja takamukseen. Lahkeensuut kannattaa myös laittaa saappaanvarren sisään. Paitana käytän hupullista kevyttä ”myrkkypaitaa” eli paitaa, joka on valmiiksi käsitelty pistäviltä hyönteisiltä suojaavalla aineella, kuten peremetriini tai prallatetriini.
Maassa istumista kannattaa muutenkin välttää ja jos onkin mahdollista, passin voi virittää korkealle, kuten puuhun. Itse käytän puuta vasten nojaavaa tikapuupassia. Sen avulla ihmisen hajut eivät leviä maahan niin helposti ja tällaista tikapuupassia on helppo ja nopea siirtää paikasta toiseen.
Viimeinen ja paras vinkki kevään pukkijahtiin on sitkeys. Vaikka joskus tuntuu, että mitään ei tapahdu ja olet aina eri paikassa kuin kauriit, niin lopulta sitkeys yleensä palkitaan. Tästä pieni tarina, kun olin etsinyt usean illan ajan erästä nuorta pukkia, sitä kuitenkaan löytämättä. Tiesin kuitenkin, että pukki liikkui aina samoihin aikoihin aamuyöstä. Oli satanut monta päivää yhtäjaksoisesti ja viimein tuli ilta, kun sade loppui alkuillasta ja ajattelin, että nyt kauriiden täytyy lähteä liikkeelle.
Alkuillan kävin hiipimässä ja kiertelemässä peltoja ilman havaintoa. Yöksi kiipesin puupassiini odottelemaan aamyötä. Olin päättänyt istua passissa puoli neljään aamulla, mutta kolmen aikaan kylmyys ja sateessa kastuneet vaatteet alkoivat ajamaan alas puusta. Sinnittelin vielä kuitenkin 15min jonka jälkeen lähdin laskeutumaan alas.
Alas päästyäni minulle tuli kumma tunne ja vilkaisin olkani yli pellolle. Siellähän se odottamani pukki tietysti seisoi ja tuijotti suoraan minuun. Samalla jokin käsissä olleista varusteistani kolahti ja pukki haukahti varoittavasti ja säntäsi juoksuun, mutta pysähtyi vielä kuuntelemaan. Silloin hetkeni koitti, otin puun rungosta tukea ja puristin liipaisinta.
